Satunnainen matkailija

Japanin ensimmäinen pääkaupunki Nara on Kiotoakin vanhempi, perustettu jo vuonna 710. Kaupunki on pittoreski, jossa on viihtyisä ka-henkinen keskus. Nara Koen -puistoalueella on temppeleitä sekä kesyjä peuroja, joita arvioidaan olevan noin 1300.

Temppelivuorelle Todai-jiin on tiukka nousu, joten 3 tunnin kävelyn jälkeen päätin ottaa riksan, jota veti nuorimies nimeltä Ninja. Hinta oli 3000 jeniä. Kauniin kiertoajelun aikana sain Ninjalta kuulla Kameista eli hengistä vuorilla, vedessä ja laaksossa. Maailman suurimman puurakennuksen alue on täynnä turisteja ja sankoin joukoin koululaisia. Keisari Shomun vuonna 700 rakennuttaman temppelin sisällä on valtava Buddhan patsas, japaniksi Daibutsu.

lapsiriksaladyselfie

 

 

 

Pakkohan oli Narassa käydessä nähdä myös buddhalaisen taiteen näyttely mm. Helvetinkääröt ja monikymmenkätinen ihmiskuntaa suojeleva Kaanon (Japani) / Avalokistevara ( sanskrit) / Chengrezin ( Tiibet) ilmestys. Museossa ei saanut kuvata, joten piti tyytyä selfieen julisteen kanssa.

Saavuin ”maitojunalla” Kiotoon klo 21. Seikkailin lataamaan PasMo-matkakorttia, jolloin törmäsin kolmeen japanilaiseen ” Hyasinth Bucket” –tyyppiseen tätiin. Selvitimme kovaäänisesti laitteiden toimintaa, niin luukku avautuikin ja esiin tuli laitteita hallinnoiva pieni japanilainen mies. Hän sai laitteen luovuttamaan lipun ja sai kiitollisia katseita kaikilta naisilta. Tilanteen aiheuttamaa stressiä lievitin vihreää teetä sisältävällä softis- jäätelöllä.

jaateloshogunsamuraiasemaa

 

 

 

 

Ostin Japan railwayn 7-päivän lipun Suomessa ja sillä voin matkustaa minne mielii. Tänään oli vuorossa 160 km päässä Kiotosta sijaitseva Himeji. Hikari nimisellä Shinkansenillä se taittui nopeasti vaikka asemia oli 4. Upeasti aikataulussa millilleen paikalleen asemalle pötkähtäen. Kyoton asemalta lähtiessä junasta pelmahti tuhanten perhosten lailla parveilevia koululaisia. He seuraavat opettajansa lippua.

Himeji-linna on ninjojen kotipaikka. Se on Unescon maailman kulttuuriperintökohde ja rakennettu hc1700-luvulla. Upean kukkulan / puiston sekä vallihautojen keskellä sijaitseva pieni kaupunki, jossa linnan lumolla myydään häitä ja juhlatilaisuuksia.

Elämä tuo eteen yllätyksiä ja hauskoja kohtaamisia. Himeijistä Kiotoon palattuani, piipahdin päivällisellä läheisessä hyvässä ruokapaikassa. Tässä automaattien luvatussa maassa ateria tilataan (kuvista) ja maksetaan etukäteen. Tällä kertaa rakkine teki tenän, sillä poikkeuksellisesti, halusin pienen tuopin olutta. Laite kyseli olinko ihan varma oluen suhteen, ettenhän vaan autoile? Siinä hikoiltuani sain taakseni syntyneestä jonosta yllättäen apua ihan hyvällä englannilla. Kyseessä oli vancouverilainen japanilaista syntyperää oleva opettaja, jolla on suomalainen ystävä. Kiitos kohtalolle…

Shogun Tokugawa kutsui minut vieraisille Nijo-jo linnaansa, jonka oli rakennuttanut 1603. Otin hyvät kävelykengät jalkaan, kun edessä oli marssia kaupungilla linnaa kohti sekä ympäri sen puutarhoja sekä ”viseltävä -lattiaisen linnan” sisällä toisen toistaan kauniimpiin huoneisiin, joita valitettavasti ei saanut kuvata. Kultaiset maalatut sermit ja liukuovet kiehtoivat runsaiden puuleikkausten lisäksi.

Linnassa oli vallihaudan ja puutarhojen välissä paviljonkeja, siltoja ja valtavia erivärisiä karppeja, jotka kärkkyivät suupaloja turisteilta. Shogunilla oli useita vaimoja, jotka käyskentelivät puutarhoissa.

Satunnainen matkailija hörppäsi kuuman kahvin ”Samurain” kanssa ennen kuin ryhtyi valmistautumaan huomiseen tapaamiseen Kioton yliopiston opiskelijoiden ja keskussairaalan kuntoutusosaston kanssa.

Tapaamiset vieraassa kaupungissa ovat ”vihikoiran hommaa”. Kioton liikennelaitoksen virkailijan kanssa selvitetään reitti, kulkuvälineet ja aikataulut. Lähtö Sanjo-dori Horikawa pysäkki tavoitteena tavata huomenna Mr. Ogawa klo 10.30 Marutamachii Keihan asemalla. Satunnainen matkailija koeajoi reitin, jotta osaisi ajoissa perille huomenna!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *