Huimia mutkia, äimistelyä ja tragikomediaa

Kun lentokone laskeutui ”vetten päälle” Kansain lentokentälle, en astunut tuntemattomalle maaperälle vaan erilaiseen olomuotoon. Lähtölaskenta arvaamattomaan alkoi maanantaina 1.6. klo 02.00 Suomen aikaa. Olen kolme päivää äimistellyt miten samanlaisia ja ihan erilaisia ihmiset saattavat kulttuurisidonnaisesti olla. Täällä elämään turistillekin tulee minimalistinen kauneuden, puhtauden ja umpisekavan järjestelmällisyyden kaipuu ja välillä jopa ymmärrys. Kohteliaalla tavalla palautetaan ruotuun meidät, jotka ylittämme kadun punaisella, menemme vessaan ilman wc-tohveleita ja emmekä puhuttele kunnioittavasti. Tämä saa välillä aikaan tragikomediaa.

Yhdeksän tuntia kestäneen lennon jälkeen olo oli aikaeron aiheuttamaa jet lag -utopiaa. Aloitin tutustumisen lähiympäristöön ja kiertelin ”turvaetäisyydellä” asuinpaikastani, Uronzan ryokan –majatalosta kartan kanssa pääkatua Karasumaa ja hika-doria 3 km säteellä.

Sticky maissia

Sticky maissia

Ruokapaikkoja on joka toisessa rakennuksessa: mikä makujen runsauden sarvi! Kaikelle tarjolla olevalle en löydä nimeä, mutta annoksen voi onneksi valita annoskuvista / muovisista malleista. On todella mahtavaa saada maistella monia pieniä annoksia. Japanilaiset täyttävät kerrallaan vain 80 % vatsan tilavuudesta ja nauttivat ruokaa usein – siinä siis heidän hoikkuutensa salaisuus!

Noh-teatteria

Noh-teatteria Heian shrine -temppelialueella

Eilen huimien mutkien jälkeen tapasin aitoja ihania kiotolaisia iltaravintolassa (jossa ruokalistakin oli vain japaniksi). Kuikuilin uteliaana ovella ja hupsista, minut vedettiin kauluksesta sisälle. Siellä oli huima meno. Tulkiksi laitettiin iloinen nuori nainen, joka on kauneushoitolan omistaja. Hän valitsi minulle pyynnöstäni annokset. Pöytään tuli sashimia, sakea ja ”sticky” maissia.

Eilen sain muutoinkin apua korkeammilta tahoilta ja ainakin 30 japanilaiselta, jotta pääsin kerran vuodessa pidettävään NOH-teatteriin 10 000 muun kanssa. Paikkana Heian shrine, 1000 vuotta vanha temppelialue.

Tokio on poissa matkasuunnitelmista ja matka jatkuu Osakaan Shinkasenilla eli nopealla junalla…

Elämänmakuinen elämä

Helluntai; ensimmäinen otos blogiini, joka käsittelee antoisaa elämää. Helluntai on juhla, jolla on monet kasvot. Kansan suussa on sanonta: Jos ei ole heiliä helluntaina, ei ole koko kesänä. Siinä on jotakin ikuista kevään merkkiä tällekin vuoden 2015 keväälle, jolloin terassit ja narsissit avautuvat samoihin aikoihin.

Kirkollisesti se on pääsiäisen ajan päättymistä, juutalaisille 10 käskyn saamisen juhla. Merkki sovitusta yhteistyöstä luojan ja luotujen välillä. Onhan meissä kaikissa syviä tuntemuksia siitä, että olemme yksilönä ainutlaatuisia, mutta myös pyhiä.

Jotta elämä tuntuisi elämältä; sisäisen sovinnon – eheyden toivoisi olevan meidän kaikkien mielessä. Siinä mielessä olemme itsellemme se mielitietty ja heili. Terve itsestään välittäminen heijastuu kaikkiin kohtaamisiin ja ratkaisuihin mitä teemme. Jopa aamulla peilin ääressä…

geishaMinä Alaya Anneli olen lähdössä kohtaamaan itseni sinne, jossa olen vieraalla maalla. Minuus usein turtuu tutussa ympäristössä ja ajautuu automaattiohjaukselle. Vien itseni treffeille Japaniin, ”No translation”. Omaehtoisella matkalla koko kulttuuri, toimintatavat ja ympäristö haastavat minut pohtimaan kaikkea pientäkin seikkaa, kuten pääsenkö näillä portailla tavoittelemaani suuntaan (vasemmanpuoleinen liikenne), ”puhuiko hän juuri englantia?” (ääntämyksen arpajaiset, kun kysyt suuntaa Ryuokaniin), mitä vielä? Mainitsinko jo WC-kulttuurin Hi Tecin?

On terveellistä heittäytyä vastaamaan ystävälliseen hymyyn! Sanon itselleni: ”Tarkkaavaisuutta, luottavaisuutta ja läsnäoloa – nainen”! Elämässä eksyminen takaa elämyksiä, joita ei voi hallita eikä tilata. Tarkkaavaisuus on mahdollisuuksien tiedostamista, hyvää suunnittelua ja varautumista jatkuviin arvaamattomiin muutoksiin.

Haluan taas herättää uutta ymmärrystä, olenhan pian 60-vuotias ja nauttinut edellisistä ”elämänherättelymatkoistani”: 50-vuotiaana Brasilian Sao Paolossa ja Congalves-vuorilla; 40-vuotiaana Katmandussa, Nepalin viidakossa ja mahayana luostarissa, 30-vuotiaana suu ympyrkiäisenä New Yorkin mainosmaailman pyörityksessä.

Puhelin … Havahdun mietteistäni, kun varaamani Agoda-hotelli Booking lady soittaa Singaporen asiakaspalvelupisteestä. ”Your booking ID: 9853524451667ie89 ”北新宿1¬8¬20 ココロレジデンス 302号, 新宿, 東京, 日本, 169¬0074”. Olette peruneet kaksi hotellia Tokiosta; yövyttekö 6.-7.kesäkuuta 3-kokoro Residencessä?

Elämä on ihmeellinen kaleidoskooppi. Käännän kaleidoskooppia käsissäni ja silmieni eteen muodostuu uusi kuvio…


Kirjoittajasta:

  • toimii toimintaterapeuttina n. 100 vanhuksen parissa Länsi –Helsingissä toimivassa palvelutalossa, jossa hän tukee seniori -asukkaiden toimintakykyä terapian ja apuvälineiden avulla kohti arvokasta elämää ja aktiivista arkea.
  • on kirjoittanut luovien menetelmien käyttöön taideterapeuttisen toimintakirjan Utelias Puu (Lasten Keskus 2008)
  • toiminut yrittäjänä 18 v ja taival jatkuu edelleen opettaen ja luennoiden
  • kehittänyt neuropsykiatrisen lasten ja nuorten perhekuntoutuksen pilottimenetelmiä 2008-2013 prof. Lennart von Wendtin / Kelan käynnistämissä projekteissa
  • suunnitellut ja toteuttanut toimintaterapeuttisen Tunne Itsesi -pelin (Omakustanne 2012) yhdessä Autismi- ja Aspergerliiton sekä toimintaterapeutti Ulla Miettisen kanssa.
  • Harrastanut itämaista kalligrafiaa mielenharjoituksen ja taiteenmuotona 25 v Viisi kalligrafia taidenäyttelyä, vuodesta 2000 alkaen.
    Ka-do ”kukkien tiellä” harrastanut Ikebanaa yli 10 v ajan. Sogetsu Ikebana Teacher STA 2014 alkaen.

Lisätietoa löytyy tästä sivustosta. Valikoihin pääset klikkaamalla yrityksen nimen edessä olevaa viivastoa.